Voi voi, kyllä on niiiin monelaisia tunteita tässä läpikäyty viime aikoina, että heikompaa jo hirvittäisi. Talo on edelleen myynnissä, eikä vielä ainakaan kovin hyvältä näytä. Katsojia on kyllä ollut, mutta siinäpä se. Turhauttavaa.

Ex-mies on "jatkanut elämäänsä" löytämällä uuden rakkauden - se hänelle suotakoon - mutta hän ei osaa oikein hoitaa asiaan liittyviä kiemuroita lasten suhteen. Raivostuttavaa.

Lasten ei kuulu eikä tarvitse tietää isän uudesta vain 1,5kk omien vanhempien erilleen muuton jälkeen, puhumattakaan siitä, että uusi suhde on 1kk vanha. Mies oli eri mieltä ja mennä paukautti asian esikoiselle "suurena salaisuutena", jota ei saanut kenellekään, ei erityisesti minulle, kertoa. No, esikko ei tietenkään pystynyt salaisuutta pitämään, vaan kertoi minulle ja meni siinä sivussa asian tietämisestä niin huonoon kuntoon, että meinasi olla lääkäriin lähtö edessä. Surullista. 

Itse olen jonkin sortin tuttavuudessa ihmiseen, joka asuu niin kaukana, että jutusta ei koskaan voi tulla mitään isompaa. Masentavaa.

Kesäloma alkoi eilen ja edessä on kaksi kuukautta olemista lasten kanssa ja pitkään nukkumista aamuisin. Toivottavasti myös paljon aurinkoa ja uimarantaa, jäätelöä ja mansikoita. Ihanaa.

Ja sokerina pohjalla: minä sain toisen niistä työpaikoista, joihin hain :) Työt alkavat elokuussa ja olen siitä äärimmäisen onnellinen. Mahtavaa!