Kyllä niin sieppaa, kun ei vielä 20 vuoden jälkeenkään miehestä saa muuta irti! Siis kuin tuon iänikuisen emmätiän. Viime viikko meni hyvin vaihtelevasti. Oli hetkiä, jolloin ajattelin, että onkohan jotain sittenkin liikahtanut miehen päässä oikeaan suuntaan, mutta sitten taas ihan yhtäkkiä - tsädäm - se hirviö ilmestyi taas paikalle :( 

Perjantai-iltana poika 13v sai kamalan raivarin. Sen alkusyy oli minun pois ottamassani Xbox-pelissä. (En anna 13v:n pelata k-16 sotapeliä...) Mutta aika pian pojan suusta alkoi tulla paljon kaikenlaista mielen päällä ollutta. Jossain kohtaa tuo jo huusi, että "v***u erotkaa, että täällä voi elää!" Niinpä niin... Tilanne päättyi siihen, että minä ja poika juttelimme pitkän tovin pojan huoneessa, itkimmekin paljon. Yritin selittää tilannetta hänelle parhaani mukaan, mutta vaikeaa se on. En haluaisi mustamaalata miestäni lapsille, mutta miten voin sanoa paljonkaan hyvää, kun sitä ei ole? Haukkua en voi tietenkään, vain kertoa tosiasioita. Mies itse ei koskaan halua lastensa kanssa jutella, joskus olen joutunut pakottamaan suunnilleen, kun on tilanne ehdottomasti vaatinut jälkiselvittelyä.

Mieheltä kysyin jälkeen päin, että eikö vieläkään mitkään hälytyskellot soi hänen päässään. Siis kun lapset saavat tuollaisia kohtauksia. Tuo siihen vain jotain myöntävän suuntaista hymisi. Kun seuraavaksi kysyin, mitä hän on ajatellut tilanteelle tehdä, vastaus oli se kuuluisa emmätiä. ARGHH!! Otin puheeksi myös talon myymisen - jälleen kerran - ja sain tällä kerralla vastauksen: "en mä ole ajatellut tätä just nyt myydä." Kiukku kuohahti minulla taas. Mitä ihmettä tuo meinaa??? Joka toinen päivä huutaa, että ei kestä meistä ketään enää hetkeäkään ja joka toinen päivä vastailee tuohon tapaan. Ei meinaa minullakaan enää pää kestää :( Niinpä lauantaina sanoin miehelle, että jos tuo ei sunnuntai-iltaan mennessä tule minulla puhuen kommunikoimaan, mitä haluaa jatkossa tehdä, minä soitan välittäjälle maanantaina ihan itse. Eipä tullut... Kysyinkin asiaa vielä eilen ja sain taas sen maailmaista puppua vastaukseksi, että ihan huimasi. Talon myymisasiaan kommentti oli: "Nää on vaan niin isoja asioita." No totta hemmetissä ne on! Mutta valitettavasti minulle vielä isompi asia on se, että joudun katselemaan päivästä toiseen, kuinka omat lapseni hajoavat palasiin :´( Miksi se ei kiinnosta miestä, lasten isää, millään lailla? 

Niin että tänään on sitten ainakin yksi puhelu soitettavana....