Näin on. Vaikka joka aamu herätessäni toivon, että nyt on hyvä päivä, niin ei vaan ole. Kaikki ärsyttää, ahdistaa, masentaa. Haluaisin niin olla vähän aikaa ihan yksin jossain. Vain miettiäkseni asioita - ja ollakseni oman itseni kanssa. Alkaa vähitellen tuntua siltä, että en muista enää kuka olen. Olen niin väsynyt antamaan kaiken itsestäni muille, saamatta mitään takaisin päin. Pelottaa, että kohta ei ole enää, mitä antaa. Kukaan ei vain ota minua tosissaan, ei kuuntele. On niin ahdistavaa saada osakseen vain "joo, joo"-vastauksia. Tai kysymys: "miks et sä sitten mee johonkin?" Niinpä niin...