Uusi viikko edessä. Joulu tulossa, eikä joulumieltä yhtään. Yleensä olen hyvinkin jouluihminen, mutta nyt en pysty muuhun kuin miettimään omaa ja lasten elämää. Ajatukset kiertävät kehää yötä päivää. Tänä aamuna sain kamalan pahoinvointikohtauksen. Oksetti ja tärisytti, oli pakko mennä hetkeksi takaisin pitkäkseen. Viime yönä uni tuli kolmen aikaan ja kello soitti ennen seitsemää. Minulle, joka normaalioloissa tarvitsen ainakin 7 tuntia unta, tuo on liian vähän. Varsinkin, kun näitä öitä alkaa olla liikaa takana. Pelottaa, että romahdan jossain ihmisten ilmoilla... Kyyneleet polttavat luomien takana lähes koko ajan, enkä pysty muuta miettimään kuin että onko loppuelämäni näin surkeaa koko ajan :( Toisaalta tiedän olevani selviytyjä, sitkeäkin. Nyt vaan on usko koetuksella.