Nyt lähtee järki! Mitä pitää sanoa tai tehdä, että tuo ymmärtää?? Itse se hokee, että vaihtoehtoja ei ole (tai että on vain tietyt vaihtoehdot), mutta mitään herra itse ei ole valmis asioiden eteen tekemään. Tämänkin illan tuo on istunut naama nurinperin ja raivonnut kaikille. Mikään ei ole hyvä, mikään ei miellytä, mutta silti vastaus jokaikiseen kysymykseeni on "emmä tiedä". Kuvitteleeko se oikeesti, että minä hoidan ihan kaikki käytännön asiat tässäkin prosessissa? Ilmeisesti.... Miten joku voi haluta eroa, mutta ei laita rikkaa ristiin asioiden jouduttamiseksi? Miksi aikuinen ihminen ei voi ajatella edes omia lapsiaan? Alkaa ainakin minun elämäni kulkea siellä sietokyvyn kuuluisilla rajoilla. Kai tuo ajattelee, että minä myyn talon, hoidan tavaroiden pakkaamisen ja kaksi muuttoa (eihän sitä voi olettaa, että hän omaakaan muuttoaan sitten hoitelee....) ja koitan siinä sivussa pitää oman ja lasten mielenterveydet edes jonkinmoisessa kuosissa. Ja ne uudet kämpätkin pitäisi jostain tietysti löytää. En ymmärrä, en vain enää ymmärrä. Mistään ei toinen ota vastuuta. 

Ja vielä loppuun se, minkä jo etukäteen tiesinkin, eli pankki hylkäsi sen lainahakemukseni :(