Oli elämä sitten millaista tahansa, perjantai on aina perjantai :) Tosin se myös aloittaa viikonlopun, jotka eivät viime aikoina ole olleet niitä parhaita pätkiä viikosta. Joskus ne ovat tuntuneet tuskaisan pitkiltä. No, huomenna olen menossa isälleni, joka ei asu samassa kaupungissa meidän kanssamme, eli pääsen ainakin hetkeksi pois kotoa. 

Eilen illalla saimme jälleen miehen kanssa sanaharkan aikaiseksi. Mikään, mitä teen, ei tunnu olevan oikein. Sanoin siitä myös miehelle, joka vain tuhahteli ja alkoi pokkana väittää, että minä olen ollut koko alkuvuoden kuin perseeseen ammuttu karhu. Ok, olenhan minäkin ollut pahantuulinen ja ärtynyt, mutta eipä juolahda isännällä mieleen, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan :/ Vaikka senkin olen tainnut ääneen sanoa, useampaankin kertaan...

Illalla kävin myös zumbassa, josta nautin kovasti. Päälle vielä kunnon löylyt saunassa ja olipa mukavan rento olo. Kaiken tämän mielipahan ja kurjuuden keskellä yritän kynsin hampain nauttia niistä pienistä asioista, joista oikeasti pidän. Miksi antaisin miehen pilata enemmän kuin on tarpeen?